Quantus tremor – pelkokerroin nousee Pariisin Jakobiinikirkossa 1760

Gossec
François-Joseph Gossec (1734–1829)

Vuoden 1760 toukokuussa valmistauduttiin Pariisin Jakobiinikirkossa esittämään uusi sielunmessu. Säveltäjä oli nuori François-Joseph Gossec (1734–1829), joka oli vain muutamaa vuotta aiemmin muuttanut Pariisiin. Hän oli kyllä jo tunnettu, sillä joitain hänen sävellyksiäänkin oli julkaistu, lähinnä kamarimusiikkia ja muutama sinfonia. Nyt oli tulossa aivan jotain muuta. Konsertin valmistelut olivat laajat, orkesteriin tarvittiin lukuisia uusia soittajia ja heidän sijoittamisensa kirkon tiloihin kertoi mukana oleville esityksestä, joka olisi ennenkokematon.

Grande Messe des Morts alkaa orkesterijohdannolla, ”sinfonialla”, se on luonteeltaan voimakas ja synkkä. Pian kuitenkin sävy vaihtuu. ”Exaudi” on kirkas, alunperin tenorille tarkoitettu osa, joka myöhemmin on sovitettu sopraanolle. Melodia on häikäisevän kaunis. Tätä osaa voitaisiin esittää erikseenkin, se muodostaa ehyen kokonaisuuden.

Suurimman huomion teoksessa on kuitenkin saanut ”Dies irae”. Se hallitsee koko messua, ja siinä tulevat käyttöön suuren kokoonpanon kaikki voimat. Viimeisen tuomion tunnot hallitsevat. Kun kirkon yläparville piilotetut vasket räjähtävät soimaan, vaikutus kuulijoihin on valtava. On arveltu että jonkinlainen pelottelu olisi ollut säveltäjän tietoinen motiivi. Jos näin on, niin on etäännytty kauas sielunmessun alkuperäisistä tarkoitusperistä.

”Quantus tremor” -osan tremoloaihe loi voimakkaan pelon tunteen. Tremolon käytössä Gossec ei ollut ensimmäinen: jo Christopher Strauss oli 1693 käyttänyt samaa tehokeinoa, samoin Johann Kaspar Kerll 1699. Gossec ei ilmeisesti näitä ole tuntenut. Jean Baptiste Lully käytti samaa tehokeinoa suuressa motetissaan ”Dies irae”, ja sen Gossec kyllä tunsi.

Vallankumouksen säveltäjä

Gossecin asema eurooppalaisessa musiikkimaailmassa on hyvin erikoislaatuinen. Säveltäjän elämänkaaren (1734–1829) sisään mahtuu koko klassinen kausi Joseph Haydnista Franz Schubertiin. Säveltäjä koki Ranskan vallankumouksen veriset vaiheet ja säilytti henkensä. Hän hyväksyi nähtävästi pitkälle uudet vapauden aatteet, häntä voidaan jopa pitää jonkinlaisena vallankumouksen virallisena säveltäjänä. Lukuisat erilliset teokset ja musiikkitaustat erilaisiin spektaakkeleihin kertovat asenteesta.

Gossec kehitti ja organisoi pariisilaista musiikkielämää. Hän oli perustamassa mm ”Consert des Amateurs” -orkesteria, jolle hän muuten omisti suuren sielunmessunsa. Grande Messe des Morts sopi luonteeltaan vallankumoukselliseen ilmastoon, mutta ei ollut motiiviltaan poliittinen. Sitä voitiin kyllä käyttää poliittisesti: elokuussa 1789 se esitettiin Bastiljin valloituksessa kuolleiden muistoksi.

Gossecin messun teksti on muuten perinteinen, mutta Offertorium poikkeaa totutusta muodosta. Gossec halusi siihen jotain uutta ja muokkasi tekstin eräästä Pariisissa käytetystä tekstistä. Näin syntyivät osat ”Vado et reventur” ja ”Spero in Deo” tenorisolistille.

Grande Messe des Morts on heijastunut myös muiden säveltäjien sielunmessuihin. Nuori Mozart tutustui teokseen Pariisissa 1778. Hän jopa tapasi itsensä Gossecin, ja isälle lähetetyn kuvauksen perusteella tapaaminen oli hyvin myönteinen. Pieni muistuma teoksesta löytyy myös Mozartin omasta requiemmessusta.

Gossecin vaikutukset näkyvät suoremmin Desaugiersin ja Berlioz’n suurissa messuissa. Huomionarvoista on myös säveltäjän ikä. Tuo ensimmäinen suurimuotoinen teos, joka syntyi säveltäjän ollessa vain 26-vuotias, pysyi hänen parhaimpanaan (vaikka tämä lieneekin makukysymys).

Levytyksiä tästä suurteoksesta on hyvin vähän, mikä johtuu sen esittäjille asettamista suurista vaatimuksista. Vanhin levytys löytyy yllättäin Yhdysvalloista, Missourin Yliopistosta (1977). Diskofiilin näkökulmasta levytys on täydellinen. Kaksois-LP:n mukana on painettu esite josta messun tekstin lisäksi löytyvät laajat selvitykset säveltäjästä ja teoksen historiallisista kytkennöistä. Aivan erikoisuus on täydellinen luettelo kaikista teoksen esityksistä vuodesta 1760 vuoteen 1976. Tästä viimeisimmästä syntyi myös levytys. Luettelosta ilmenee että teosta oli levytykseen mennessä esitetty joko kokonaan tai osittain (Dies irae erillisenä!) noin 30 kertaa. Pisin jakso, jolloin sitä ei esitetty lainkaan oli 1814–1911. 1900-luvulla amerikkalainen tuotanto oli vasta kolmas. Myöhemmin teos on levytetty myös Euroopassa.

Levytyksistä ovat saatavissa ainakin Naxos 8.554750-51 ja Apex 8577392342, tämä on Eraton tuottaman levytyksen(1988) halpaversio, joht. Louis Devos (ehkä paras?)

Messu on esitetty myös Suomessa Temppeliaukion kirkossa 16.04.2010 RSO:n ja EMO Ensemblen sekä kamarikuoro Kaamoksen tulkitsemina. Esityksen johti Andres Mustonen ja solisteina lauloivat Pia Komsi, Jeni Packalen, Tuomas Katajala ja Tuomas Pursio.

Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someone