3T/3B – Helsinki by tram

Requiemin pitkä tie kristillisen kirkon ytimestä sekulaarin maailman melskeeseen on toisaalla kuvattu historiallisena kehityskaarena. Kuitenkin uusien teosten etsijä edelleenkin yllättyy, kun requiem tulee vastaan silloin kun vähiten odottaisi.

Selailin YLE Areenasta Klassista kahteen ohjelmistoja . Viimeisessä silloin (17.2.) listatuissa ohjelmissa oli outo otsikko:

Helsinki By Tram – A Requiem For Lines 3B/3T

Oli löytynyt requiem sellaisesta aihepiiristä, josta tuskin muualla on sielunmessua sävelletty. Kyseessä on kappale levyltä Life in the Capital City, jossa Helsingin poliisisoittokunta (Helsinki Police Band) puhaltaa kaupunkiaiheisia puhallinkappaleita. Helsinki by Tram on tilaus säveltäjä Pessi Levannolta (s. 1973), jolle Helsingin miljöö oli hyvin tuttu ja rakas.

Raitiotie syntyy, kasvaa ja muuttuu

Oikealla mm. Hotelli Metro Kaisaniemenkadulla, vasemmalla raitiotievaunu. Väinö Kannisto 1945. Kuvalähde: Helsingin kaupunginmuseo, Finna-palvelu.

Olen käynyt Helsingissä ensimmäisen kerran 1948/49, ja isäni kanssa yövyin Kaisaniemenkadulla hotelli Metrossa (nyk. Cumulus). Maalaispojan mieleen on lähtemättömästi jäänyt raitiovaunujen pyörien kirskuna, olihan aivan hotellin edessä kaarre, joka äänen aiheutti. Lieneekö Pessi Levannolla samankaltaisia muistoja, kun muutokset noiden avainlinjojen kohdalla herättivät tarpeen säveltää requiem?

Helsingin raitiotiet saivat alkunsa jo 1888, kun kaupunkiin perustettiin Helsingin Omnibus-Osakeyhtiö, jonka tehtävänä oli laajentuneen kaupungin liikenteen kehittäminen. 1890 aloitti liikenteen ensimmäinen versio, hevosvetoinen linja. Se oli käytössä aina vuoteen 1901, jolloin sähkö sivuutti hevosvoimat lopullisesti.

Nykyään raitiotielinjat kuljettavat yli 200 000 ihmistä vuorokaudessa 130 vaunun ja 340 kuljettajan voimin. Yksi tärkeä muutos tapahtui 1970- 1980-luvuilla, kun rahastajat korvattiin kuljettajarahastuksella ja sittemmin vielä automaateilla.

Eräänlaisina kulttilinjoina voidaan pitää rengaslinjoja 3B ja 3T. Niiden reitit kattoivat kaupungin ydinalueet Kaivopuiston, Eiran, Rautatieaseman, Töölön (T) ja Kallion (B – Berghäll). 3T-linjalla oli aikoinaan kuultavissa selostukset reitin avainnähtävyyksistä suomeksi, ruotsiksi, englanniksi ja saksaksi.

Asiakaskunta oli suuri. Asuin opiskeluaikanani Linnankoskenkadulla Töölössä ja Porvoonkadulla Kalliossa, molemmat olivat juuri kolmosten reitillä.

Vuonna 2013 reittejä jälleen järjestettiin uudellen, ja silloin hävisivät nuo kirjaimet T ja B. T-linjasta tuli linja 2 ja B-linja säilytti numeron 3.

Siinä Pessi Levannon Requiemin tausta.

Olympialaiturilta Olympialaiturille

Levannon kaupunkikierros alkaa Kaivopuistosta lähellä ns. Olympia-laituria Eteläsatamassa. Musiikissa soivat fanfaarinomaiset puhaltimet. Onko vain kuvittelua, mutta ne muistuttavat Helsingin 1952 Olympialaisten tunnusfanfaaria. Sehän oli Aarre Merikannon säveltämä jo vuodelta 1939, ja tarkoitettu vuoden 1940 olympialaisiin. Sodan kaaoksessa partituurikin katosi, mutta juuri sopivasti ennen 1952 kisoja se löydettiin ja sai kunniapaikan kisojen sateisena avauspäivänä.

Levannon rengasmatka kulkee välillä hidastaen ja välillä kiihdyttäen läpi noiden vanhojen reittien. Parhaiten erottunee rautatieaseman seutu, kun kohdataan VR:n, raiteiden ”isonveljen” määränpää. Olympialaiturille palattaessa soivat taas juhlalliset ja voimakkaat vasket.

Poliisien soittokunta on perustettu osittain PR-mielessä, tätä musiikkia on esitetty myös taustaksi lyhyelle Helsingin kaupungin PR-videolle. Levanto oli laskenut reittien pysäkkimäärän ja niiden mukaan mitoittanut kestoksi noin 12 minuuttia.

Taustalla murhetta, kaipausta ja kauneutta

Musiikkina Pessi Levannon sävellys ei tietenkään ole erityisen requiem-sävyistä. Mutta mitä löytyykään levyn muista kappaleista!

Avausnumero on levyn nimikkoteos Life in the Capital City. Tämä Timo Forsströmin kiehtova kappale on kolmiosainen. Se lähtee Helsingin Viiskulmasta kiihkeänä ja meluisana. Sitten tulee hiljaista, Silent park nousee kuin tyhjästä. Vibrafonin vaimeat äänet väreilevät hämärässä puistossa, puhaltimet tuovat surun täyttämän teeman joka asteittain voimistuu pian taas kadotakseen. Hiljaisuus palaa. Tämähän on kuin paras Lacrimosa.

Ja niinhän se onkin, tuo osa on säveltäjän muistuma lauantaista 17. heinäkuuta 2008, jolloin Keravalla puistossa surmattiin nuori tyttö. Suuri joukko ihmisiä toi paikalle kukkia ja kynttilöitä, mutta paikkaa hallitsi koko ajan ”pakahduttava hiljaisuus”. Lacrimosa dies illa…

Ja toinenkin kappale on ainakin requiemhenkinen jos kuuntelija niin haluaa. Cinema Paradiso on italialaisen Oscar-palkinnonkin saaneen viihde- säveltäjän Ennio Morriconen elokuvamusiikkia. Requiemin In Paradisum on yleensä valoisa taivaallista kirkkautta säteilevä osa. Sopraanot ja harput luovat Lux aeternan tunnelmaa. Morriconen Paradison luo panhuilu. Assosiaatio sielunmessuun ei ole pelkästään verbaalinen, tämä musiikki voisi olla elokuvallisen requiemin päätösmusiikkia. ”Minä näin uuden taivaan ja uuden maan.”

Levytys, Helsinki Police Band; Life in the Capital City HPO 2014

 

Artikkelin pääkuva Niko Lipsanen, Creative Commons

 

Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someone