Zelenka – väkevän kuninkaan suojeluksessa

”Sinä suuresti ylistetty, täydellinen Mestari
sinun työsi maine kantaa kaikkeen maailmaan.
Jumalan kunniaksi ja ihmissielujen iloksi loit
musiikkia kirkollesi. Se koskettaa ja salpaa hengen,
se on esimakua taivaallisista iloista.
Tapasi ylistää Jumalaa säilyttää nimesi ikuisesti
täällä maailmassa ja tähtien asuinsijoilla.”

(Johann Gottlob Kittel 1740)

(Käännetty englannista.) Jos tehtäisiin kysely, ketä noilla ylitsevuotavilla kiitoksen sanoilla tarkoitetaan, tulisi vastauksiin Bach, Händel ja Mozart, ehkä usein myös Monteverdi tai Palestrina. Niin oletan.

Lennokkaassa tekstissään Kittel tarkoittaa kuitenkin tsekkiläistä Jan Dismas Zelenkaa (1679–1745), joka eläessään jäi monesti muiden varjoon, mutta postuumisti toteutti Kittelin profetian jokseenkin täydellisesti. Tie tähtiin oli pitkä ja vaivalloinen, eikä mestari itse siitä saanut paljon nauttia, vaikka aikalaisissa Kittelin tapaisia näkijöitä muutamia olikin.

Hyvä pahantekijä” esikuvana

Zelenkan taustan ulkoiset puitteet tunnetaan hyvin, mutta tiedot hänen persoonallisuudestaan ovat hataria. Zelenka syntyi Prahasta hiukan kaakkoon sijaitsevassa pienessä Lounovice pod Blaníkemin kylässä. Pieni kirkko ja sen yhteydessä oleva vaatimaton muistotaulu kertovat edelleen kylän suuresta pojasta. Isä oli opettaja ja viran kylkiäisenä myös kirkon urkuri. Jirí Zelenka oli poikansa ensimmäinen opettaja.

On sanottu, että säveltäjän persoonallisuudesta voi kertoa vain hänen musiikkinsa. Nuoruudesta löytyy kuitenkin yksi vihje, joka voi olla merkityksellinen. Poika sai alunperin kasteessa nimekseen Jan Lukas, mutta melko varhain Lukàš muuttuukin nimeksi Dismas.

Nimi Dismas kuuluu evankeliumien kärsimyshistorian toiselle ryövärille joka ristiinnaulittiin yhdessä Jeesuksen kanssa. Tiedetään, että Zelenka oli hyvin uskonnollinen ja että erityisesti juuri pääsiäisviikontapahtumat koskettivat häntä. Ryöväreiden nimiä ei ole Raamatussa, mutta ns. apokryfeissä Nikodemuksen evankeliumi nimeää ryövärit Dismakseksi (Dysmas) ja Gestakseksi. Zelenkan tiedetään tutustuneen tähän tekstiin joka on hyvin tuttujen evankeliumien kaltainen mutta laajentaa kerrontaa enemmän. Dismas oli se pahantekijä, joka ristillä teki parannuksen ja sai Jeesukselta lupauksen pääsystä Paratiisiin ”tänä päivänä”.

Tavallisimmin kirkon historiassa samastumiset Golgatan tapahtumissa kohdistuvat Jeesuksen ristiin ja huipentuvat stigmoitumisilmiöihin. Onko Zelenkan tapauksessa kyse oman vaatimattomuuden ja heikkouden tunnosta? Samanlaista taustaa on äidinkin nimessä, joka on Maria Magdaleena. Ei se Pyhä Maria vaan ”syntinen” ja armahdettu.

Nimen muutos saattaa liittyä konfirmaatioon. Tämän vahvistuksen sakramentin yhteydessä joillain alueilla nuori sai uuden nimen. Jos se oli oma valinta, teko oli enteellinen. Zelenka oli matalan profiilin mestari.

Tie Dresdeniin

Zelenkan elämäntyö toteutui pääosiltaan Dresdenissä. Välivaiheina olivat vain Prahan jesuittakoulu (Clementinum), käynti Venetsiassa ja lyhyt opiskelu Wienissä Fuxin johdolla. Dresdenissä vaikutti tuolloin J. D. Heinichen (k. 1729), hovimuusikko, joka oli päässyt itsensä kuninkaan suosioon. Hän oli kuitenkin jo vanha ja sairaalloinen, näytti siltä, että tehtävät vähitellen siirtyisivät nuoremmalle, Zelenkalle. Kun vanhamestari kuoli 1729, Zelenka piti ilmeisesti itseään tämän seuraajana. Toisin kävi. Ajan trendit eivät olleet Zelenkalle suotuisat.

Hovissa oli saanut suurta suosiota italialainen ooppera, ja siihentaas Zelenkaa ei katsottu päteväksi. Viran sai Johann Adolf Hasse (1699–1783).Zelenkaa syrjäyttäminen loukkasi, ja vaikka hänelle delegoitiin erityinen kirkkomuusikon virka, hän jatkoi työtään etääntyen kauemmas kaupungin eliitistä.

August Väkevä rakasti taidetta

Jan Dismas Zelenka ei ollut poliittinen henkilö, mutta hän eli ja toimi aikansa supervaikuttajan August II Väkevän lähipiirissä.

Augustus the Strong
August II Väkevä (1670–1733). Kuvalähde: Wikipedia.

Suuren Pohjansodan kautta tämän kuninkaan nimi on Suomessakin hyvin tuttu. August II oli alunperin saksilainen protestantti, mutta valinta Puolan kuninkaaksi edellytti kääntymistä katolisuuteen. Kaksoisrooli Saksin vaaliruhtinaana ja Puolan kuninkaana ei aina ollut helppo. Katolisessa Varsovassa uskonto ei ollut ongelma, mutta Dresdenissä messut piti järjestää huomaamattomammin hovin tiloissa. Teatteri ja kirkko elivät rinnakkain.

August II oli lisänimensä mukaisesti voimakas persoona. Energia ei kulunut kuitenkaan yksin politiikkaan ja sotiin: kaupunkia rakennettiin ja teatteri ja musiikki saivat runsaat mahdollisuudet. Tästä pääsi osalliseksi myös Zelenka. Näiden sivujen kannalta kuitenkin tärkein musiikkitilaus tuli Zelenkalle kuninkaan kuoltua 1733.

Requiem D duuri ZWV 46

August Väkevän hautajaisseremonioihin sävelletty requiem ei ollut Zelenkan ensimmäinen sielunmessu. Varhaisemman c molli-requiemin autenttisuudesta on kiistelty, mutta se lienee kuitenkin pääosiltaan Zelenkan säveltämä. Toinen requiem, d molli, on todennäköisesti vuodelta 1721 ja sävelletty keisari Joosef I:n kuoleman (1711) muistopäiväksi arkkiherttuatar Maria Josephan tilauksesta. Maria oli keisarin tytär ja harras katolinen.

Molemmat messut ovat barokin ajan tyyliin luotuja koko sielunmessun tekstin sisältäviä kokonaisuuksia. Zelenkan ”omia” soittimia olivat viulu ja kontrabasso, erityisesti jousten kirkas sointi läpäisee teokset. Vasket eivät vielä saaneet niin huomattavaa sijaa kuin myöhemmin, mutta niidenkin osuus viittaa jo eteenpäin.

August Väkevän kaksoisroolit ulottuivat myös yli kuoleman. Ruumis haudattiin Varsovaan, mutta kuninkaan sydän lähetettiin hopeamaljassa Dresdeniin. Oliko symboliikka tietoista – protestanttinen sydän kuului juuri kuninkaan synnyinseudulle?

Dresdenin hautausrituaalit kestivät useita päiviä. Kunniatehtävänrituaalien musiikin säveltämisestä sai Zelenka. Hasse oli vielä ilmeisesti hyvin vähän virkapaikallaan, mutta ehkä tehtävä ilmaisi myös edellä kuvattua työnjakoa.

Sävellyksillä oli kiire. Zelenka on partituurin lehden reunaan kirjoittanut tästä valituksenkin, epäili työn laatua juuri kiireen takia. Turhaan. Kyseessä ei ollut vain Requiem. Oli tehtävä myös laaja Officium usean päivän hautauspalveluksia varten kirkossa. Officiumin tekstit ovat Psalmeista, mutta suurin osa Jobin kirjasta. Viimeisen illan osuus päättyy Libera me -jaksoon, joka kuitenkin poikkeaa requiemin vastaavasta. Ikään kuin johdantona tulevaan ovat viimeisinä säkeinä requiemin alkusanat.

Requiem-genren huippuluokkaa

D-duuri Requiem on requiemgenren ehdotonta huippua. Se alkaa majesteetillisin trumpettifanfaarein, jouset ja kuoro soivat tavalla, jota Kittel varmasti piti taivaallisten ilojen esimakuna.

Teos on sävelletty hallitsijalle, se heijastaa juhlallisuudessaan valtaa ja loistoa, mutta lisäksi siinä on toinen, persoonallinen ulottuvuus. Tekstissä latinalaisen version monikot ovat muuntuneet yksiköiksi. ”Lux aeterna luceat ei” – ikuinen valo loistakoon hänelle. Erityisesti Recordare ja Agnus Dei huokuvat lämpöä ja murhetta joka ei ole ”virallista” vaan ilmeisesti Zelenkan omienhenkilökohtaisten tunteiden tulkintaa. Aivan ainoalaatuisesti soi klarinetin esiaste, chalumeau, noissa kahdessa osassa. Tuo soitin katsottiin noihin aikoihin erityisen soveliaaksi juuri surun ilmaisuun.

Tämän Requiemin ainoa täydellinen levytys (Accent ACC 24244) on toteuttanut Zelenkan messun tavalla, jonka Kittelkin hyväksyisi – ja herättää kysymään,  olivatko hänen sanansa sittenkään ylisanoja!

Zelenkan ylistäjiin liittyi myös itse Johann Sebastian Bach. Bach kytkeytyy myös Dresdenin hovin nimityskuvioihin 1730-luvulla, Zelenka ja Bach tapasivat toisensa vaikka eivät ilmeisesti seurustelleet säännöllisesti. Olipa siinä tuplasti barokkia.

Postludium

Johan Adolf Hasse oli hyvin energinen säveltäjä. Hänellä oli aktiiviset suhteet Italiaan ja hän kävi myös Lontoossa kilpailemassa suosiosta itsensä Händelin kanssa.

Hasse sävelsi kaksi sielunmessua. Ensimmäinen, C-duurissa, syntyi August Väkevän seuraajan August III:n hautajaisiin 1763, ja toinenkin oli pikatilaus hoviin seuraavana vuonna. Tämän Es-duuri -requiemin jälkeen Hasse poistui Dresdenistä.

Myös Johann Heinichenin tuotannosta löytyy Requiem. Heinichenilla oli hiukan samanlainen kaksoisrooli kuin August Väkevällä, jota hän palveli. Säveltäjä oli protestantti, mutta palveli Dresdenin katolisessa hovissa. Katolisia rituaaleja vaati erityisesti Itävallasta naitu arkkiherttuatar Maria Josepha, joka oli keisari Josef I:n tytär. Hänen vaatimuksestaan jo Zelenka sävelsi C duuri -requiemin keisarin kuoleman 10-vuotismuistojuhliin. Heinichenin Requiem on vuodelta 1726, kun keisarin kuolemasta oli kulunut 15 vuotta.

Heinichen ja Zelenka edustavat sukupolvea, jonka aikana kirkkomusiikki oli hoveissa hallitseva genre. Hasse puolestaan edustaa siirtymäkautta, jolloin kirkkomusiikki alkoi väistyä maallisen musiikin, varsinkin oopperan tieltä.

Requiem ja muu kirkollinen musiikki toki säilyivät, mutta niiden luonne muuttui. Puhtaasti kirkollinen olemus alkoi muuntua entistä enemmän konsertoivaan suuntaan. Latinalaisen tekstin kautta requiemin hengellinen pohja pysyi ehjänä, kunnes tämäkin alkoi murtua 1900-luvun myrskyissä.

Levytyksiä

Zelenka

Requiem c-molli MET CD 1082
Requiem d-molli Suprafon SU 0052. 2. 231
Requiem D-duuri Accent ACC 24244

Heinichen

Requiem Es-duuri Capriccio 10570

Hasse

Requiem C-duuri ADDA 590069
Requiem Es-duuri Carus 83175

Zelenka on löytänyt tiensä myös bittiavaruuteen. Laajempaa tietoa Zelenkan teosten levytyksistä yleensä saa sivustolta Discover Zelenka – aivan huikea sivusto. Sitä on käytetty edellä Zelenkan elämäkertatiedoissa. Muuta aiheeseen liittyvää löytyy tuohon sivustoon kuuluvalta keskustelufoorumilta.

Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someone