K626 – torso genren huipulla

Selailin suurta diskofiilin iltalukemistoa (Jpc, Classic Katalog 2007/2008). Pienin kirjasimin ladotussa luettelossa kiinnitin huomiota erään requiemin levytysten suureen määrään. K626 oli tarjolla 54 erilaisena tulkintana. Havainto sinänsä ei ollut yllättävä. Kansallista ja kansainvälistäkin konserttitarjontaa havainnoiva on voinut nähdä teoksen ylivertaisen suosion muihin nähden. Kyseessä on tietenkin Wolfgang Amadeus Mozartin Requiem.

Epätieteellinen tutkimus

Syvensin kuvaa kartoittamalla luettelosta muiden sielunmessujen tarjontaa. Ranking näyttää tällaiselta:

Mozart – 54
Brahms – 31
Verdi – 28
Fauré – 13
Berlioz – 7
Britten – 7
Duruflé – 7
Dvorák – 6

Mielenkiintoinen on Brahmsin Ein Deutsches Requiemin kakkostila. Muotonsa ja kielensä perusteella se kuuluisi oikeastaan aivan eri sarjaan, mutta motiivi lienee kuitenkin muihin rinnastettava.

Brahmsinkin sielunmessu on synnyttänyt alusta pitäen kiistoja. Intohimoinen wagneriaani ja teräväkielinen kriitikko George Bernhard Shaw rusikoi teosta leimaamalla sen haudankaivajan mentaliteetilla sävelletyksi. Kiistaa on käyty teoksen ”uskonnollisuudesta” tai sen puutteesta. Faktaksi kuitenkin jää, että teos tavoittaa laajan konserttiyleisön hyvinkin erilaisissa ympäristöissä. Levytysten määrä korreloi suosion kanssa.

Mozartin Requiem

Musiikin suosion selitykset ovat usein ”selityksiä”, mitään täysin objektiivista mittaria suosion syihin tuskin löytyy. Kysymyshän on yksilöiden kyvystä ja halusta vastaanottaa kohtaamaansa musiikillista ääni-informaatiota. Tästä näkökulmasta mitään ”oikeata” tai ”väärää” ei ole. Kun sanon haltioituvani Brucknerin 9. sinfonian pitkistä ja osin katkeilevista teemoista, olen ”oikeassa”, sanoopa kuka hyvänsä mitä tahansa.

Joitain yleisesti suosioon vaikuttavia tekijöitä voi kuitenkin yrittää soveltaa, kun yrittää ymmärtää Mozartin Requiemin asemaa levytetyimpien listan kärjessä.

von Walsegg-Stuppach
Salaperäinen kreivi (Kuvalähde: www.europeana.eu)

Requiemin taustalla on kiehtova tarina. Teoksen tilaa salaperäinen lähetti, joka ei esittäydy mutta tarjoaa runsaan etumaksun. Myöhemmin selviää, että tilaaja on vaimonsa menettänyt kreivi Franz von Walsegg zu Stuppach, jonka erikoisuutena on esittää toisten säveltämiä teoksia ominaan.

Mozart ei voinut heti ryhtyä työhön, Taikahuilu ja Titus painoivat päälle ja saivat etusijan. Kun Requiemin vuoro tuli, säveltäjä oli jo sairas. Kuoleman tullessa 5.12.1791 Requiem oli kesken Lacrimosan alkutahtien kohdilta.

Kertomuksen täydentää vielä neron hautajaisten vaatimattomuus, ei edes hautapaikka jäänyt tietoon muuten kuin hautausmaan tarkkuudella. Ja Salieri – oliko hän ystävä, kadehtija, myrkyttäjä?

Mutta eiväthän tällaiset taustalegendat riitä. Täytyy olla muutakin. Olisiko yksinkertaisin ja riittävä selitys pelkästään loistava musiikki? Tässäkin on kuitenkin ongelma. Onko Requiem riittävästi Mozartin luomus?

Remonttimiehet ja täydentäjät

Mozartin kuoltua leski Constanze oli pulassa. Säveltäjän varallisuudesta on hiukan ristiriitaisia tietoja, mutta melko varmaa on kuitenkin, että perheen taloudelle Requiemistä saatava palkkio oli tärkeä. Messu oli saatava valmiiksi.

Ensimmäinen täydennystyöhön kutsuttu oli Mozartinkin korkealle arvostama Joseph Leopold Eybler (1765–1846) .Hän otti tehtävän vastaan mutta luopui pian. Hänen vaikutustaan on ilmeisesti eniten Dies irae -jakson orkestroinnissa. Sitten pyyntö esitettiin useammallekin taholle, kunnes viimein vuoroon tuli Franz Xavier Süssmayr (1766–1803), Mozartin avustaja, joka myös viihtyi (liiankin) hyvin säveltäjän vaimon seurassa. Tosiasia on, että Requiemin ”eheyttäminen” kirjautui juuri Süssmayrin työn tulokseksi.

Requiemin K626 kantaesitys kuultiin Gottfried van Swietenin järjestämänä 2.1.1793 hyväntekeväisyyskonserttina Constanzelle ja perheelle. Vasta vuotta myöhemmin toteutui alkuperäisen tilaajan, von Wallseggin järjestämä esitys. Siitä, millaiseen partituuriin esitykset perustuivat, ei ole säilynyt tietoja.

Mikä on Mozartin autenttinen osuus, mitä tekivät täydentäjät? Tätä on selvitelty nykypäiviin saakka. Tavalliselle kuuntelijalle se oikea lienee Süssmayrin Mozart. Siihen on korvamme tottunut eikä muita ole paljon kuultukaan.

Britti C. R. F. Maunder on korjannut Süssmayrin työtä. Hän ”löysi” Lacrimosa-osaan uuden Amenen. Tulosta voi kuunnella levyltä (L`Oiseau Lyre 411712-1 LP, myös CD-versio).

”Remonttimiehiä” on enemmänkin, kuten loppuun liittämästäni levytysluettelosta näkyy.

Musiikin täydentämisestä

Onko yleensä mahdollista korjata tai täydentää toisen ihmisen, varsinkaan neron, luomistyön tuloksia?

Ehkä tunnetuin keskeneräinen on Franz Schubertin h-molli-sinfonia. Amerikkalainen levy-yhtiö Columbia sai 1927 idean täydennyttää se kokonaiseksi. Julistettiin kilpailu parhaasta täydennyksestä – mutta kilpailu jouduttiin peruuttamaan. Syynä siihen oli suuren yleisön rankka palaute. Kilpailu koettiin jonkinlaisena pyhäinhäpäisynä. Yhtiö muuttikin kilpailun ehtoja ja toivoi säveltäjiltä vain ”Schubert-henkistä” teosta. Sellaisena palkittiin ruotsalaisen Kurt Atterbergin 6. sinfonia.

Kuuntele!
Kuuntele!

Sinfonia sai lisänimen ”Dollarisinfonia”, palkintona kun oli muhkeat 10000 taalaa. Usein säveltäjä näkyy kuvissa myös yhdessä palkintorahoilla ostetun, komean ”dollarihymyn” kanssa.

Mozartin Requiemillä on nähtävästi samanlainen koskemattomuus kuin Schubertin sinfonialla: kanonisoitunutta muotoa ei saa muuttaa millään perusteella!

Mutta on toinenkin näkökulma. Brucknerin 9. sinfonia jäi myös kesken. Melkein 100 vuotta sitä esitettiin kolmiosaisena, kun finaali puuttui. Täydennyksenä toimi joskus säveltäjän laaja Te Deum, mutta useimmiten kolme osaa riitti. Nyt teos on täydennetty. Täydennys on myös onnistunut, sillä materiaalia osaan on löytynyt yllättävän paljon. Taustalla on outo, ilmeisesti dokumentoitu tapahtumasarja.

51aRqX3Mc4L
Levytys ja finaalin analyysi on saatavilla mm. Amazon.comin kautta.

Säveltäjän kuoltua hänen pöydällään lojui kasa partituurin lehtiä tuosta puuttuvasta finaalista. Yksi ja toinen nappasi pöydältä muistoksi sivun tai kaksi, ja niin sinfoniasta tuli keskeneräinen. Nikolaus Harnoncourt on onnistunut keräilemään näitä irtolehtiä ja koonnut niistä lähes ehyen finaalin. Näin tämä ”kuusta pudonnut kivi” (Harnoncourtin termi) on voitu esittää kokonaisena ilman suurempia protesteja.

Mozartin Requiemin perusteellisempaa restaurointia voidaan tuskin hyväksyä ilman että löytyy todella autenttisia todisteita siitä, millainen teos olisi, jos Mozart itse olisi sen lopullisesti saanut tehdä.

Maunderin ajatuskoe on tässä mielenkiintoinen. Hän on omassa versiossaan toteuttanut ideoita, joita Mozart oli käyttänyt sovittaessaan Händelin Messias-oratoriota esitettäväksi paroni van Swietenin kunniaksi 1789. Orkestrointi ja solistien osuudet ovat ”rohkeita”, jo eteenpäin viittaavia. Eikö myöhempi Requiem olisi kulkenut samoja linjoja?

Arvioita vaikeuttaa se, ettei Mozartkaan tiennyt tahtoiko tilaaja teoksen kirkolliseen vai konserttikäyttöön! Requiemin käytössä oltiin tuolloin eräänlaisella vedenjakajalla. Kirkollinen yhteys oli vielä kiinteä, mutta sävellysten muoto oli irtautunut sakraaleista kehyksistä. Tie konserttisaleihin oli avoin.

Levytyksiä

Mozart, Requiem, L’oiseau-Lyre 411712-1

Christopher Hogwoodin johtama ja C.R.F. Maunderin muokkaama versio.

Mozart Requiem Realisations KGS0002

Sisältää Süssmayrin laitoksen ja viisi uutta osatulkintaa

1. Maunder, Amen
2. Levin-Beyer, Sanctus
3. Duncan Druce, Benedictus
4. Levin, Cum sanctis tuis
5. Michael Finnissy, Lacrimosa

Mozart, Requiem EMI Classics 557847 2

Tämä on legendaarisen Sergiu Celibidachen tulkinta. Sen erikoisuus näkyy jo levykannessa, kun kestoksi ilmoitetaan 68.38. Kapellimestari, joka ei koskaan levyttänyt, toteutti ihannetta ”Hyvän musiikin ensimmäinen tunnus ovat hitaat tempot”.

Mozart, Requiem Decca 433688-2

Harvoin mainittu H. C. Robbins Landonin versio joka sisältää Eyblerin ja Süssmayrin täydennysten lisäksi F. J. Freystädtlerin muokkausta. Live-levytys Wienistä 5.12.1991 / Georg Solti (200 vuotta Mozartin kuolemasta -juhlakonsertti)

Mozart, Requiem DISCANTICA 238

Carl Czernyn laatima sovitus solisteille, kuorolle ja kahdelle pianolle.

Mozart, Requiem K617180

Rio de Janeiro -versio, Sigismund Neukommin tulkinta, jossa myös Neukommin konstruoima Libera me.

 

Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someone