Requiem for kong Carl Johan

Ruotsin kuningashuone oli myllerryksessä 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa.

Ruotsin kuningas Kustaa III joutui murhayrityksen kohteeksi Tukholman Oopperan naamiaisissa maaliskuussa 1792. Kapteeni Jacob Johan Anckarstömin laukaus oli kuolettava, niin että kuningas menehtyi kahden viikon kuluttua.

GRH+samling+porträtt+1690+Gustav+IV+Adolf+1778-1837+av+Per+Krafft+d.ä.+Foto+Hans+Thorwid+Nationalmuseum.+500+bred
Kustaa IV Adolf (1778–1837), Per Krafft vanhemman maalauksessa. Kuvalähde: www.kungahuset.se

Kruununperillinen Kustaa IV oli 13-vuotias – ja alaikäinen, joten maan sijaishallitsijaksi tuli kuolleen kuninkaan veli, Kaarle-herttua. Kustaa IV hallitsi Ruotsia vuodesta (epävirallisesti) 1792 ja täysi-ikäisenä vuodesta 1796 vuoteen 1809.

Uusi kuningas joutui kokemaan Euroopan sotien myllerryksen ja viimeisinä hallitusvuosinaan luovuttamaan maansa toisen puoliskon Suomen Venäjälle ns. Suomen sodassa. Aselepo solmittiin Ruotsin ja Venäjän kesken Olkijoella marraskuussa 1808.

Rauhansopimus 1809

Suomen sota oli katastrofi valtakunnalle. Kuninkaanvastaiset salaliittolaiset pidättivät hallitsijan ja vangitsivat myös perheen. Väliaikaisen hallituksen johtoon tuli Kaarle-herttua, kuninkaana Kaarle XIII. Valtiopäivät eväsivät kruununperimisoikeudet Kustaa IV:n jälkeläisiltäkin. Kustaa IV joutui perheineen maanpakoon ja kuoli St. Gallenissa Sveitsissä 1837.

Säätyvaltiopäivät Örebrossa

Ruotsin kuninkaaksi tuli Kustaa IV:n jälkeen Kaarle-herttua. Hallitsijana hän oli Kaarle XIII, jolla ei ollut perillisiä. Tämän lisäksi kuningas oli halvaantunut ja seniili. Maalle piti saada kruununperillinen. Säätyvaltiopäivät – siis aatelisto , papisto , porvaristo ja talonpojat – kutsuttiin koolle 7000 asukkaan kaupunkiin Örebrohon heinäkuussa 1810.

Örebro_rådhus
Örebron raatihuone on rakennettu vuonna 1662. Porvarisääty kokoontui siellä säätyvaltiopäivillä 1810. Kuvalähde: Wikipedia.

Miksi pikkukaupunkiin? Syynä olivat maan sisäiset levottomuudet ja Venäjän läsnäolo Ahvenanmaalla Suomen sodan jälkeen.

Eräs aikalainen kuvaa Örebrota: ”Örebro oli lähinnä suuri kylä, jonka mutkaisilla ja mäkisillä kujilla porsaat ja kanat juoksentelivat.” Svean henkikaarti ja pari valmiustilassa olevaa rykmenttiä vartioivat valtiopäivien rauhaa. Tukholmassa asuvat ulkomaiden lähettiläät eivät saaneet oleskella peninkulmaa lähempänä Örebrota.

Kruununprinssiehdokkaista käytiin kovaa lobbausta nykyajan tyyliin. Keski-Eurooppaan saapui vuoden 1810 alussa jatkuvana virtana ruotsalaisia kuriireja ja valtuuskuntia. Yksi pääehdokkaista, Tanskan prinssi Karl August, jonka kuningas Kaarle oli adoptoinut pojakseen ja kruununperijäksi, kuoli äkilliseen sydänkohtaukseen toukokuussa 1810. Huhuttiin, että prinssi oli myrkytetty.

Yksi monista kuriireista oli 29-vuotias luutnantti Carl Otto Mörner. Hän tutustui sukulaisensa eversti Mörnerin kautta Ponte Corvon ruhtinaaseen Jean-Baptiste Bernadotteen, jonka hän tapasi kesäkuussa 1810. Bernadotte suostui lyhyen harkinnan jälkeen Ruotsin perintöprinssiehdokkaaksi. Hän sai Napoleoninkin myöntymään tähän.

Örebron valtiopäiville ehdokkuus oli jymy-yllätys. Bernadotten puolesta tehtiin taitavaa ja uudenaikaista kampanjaa. Lopulta elokuun 21. päivänä säädyt valitsivat yksimielisesti ja ”myrskyisän riemukkaasti” Bernadotten Ruotsin kruununperilliseksi. Hänestä toivottiin Ruotsin pelastajaa myrskyävässä Euroopassa.

Valtiopäivämeno oli riehakasta – eteenkin vaalin jälkeen. Aikalainen toteaa: ”Sitten syötiin ja juotiin yli kaiken tarpeen ja kohtuuden.” Arkkipiispan väitetään sanoneen maljapuheensa päätökseksi: ”Skool uudelle pelastajal-lemme – hik – vanhaa unohtamatta!”

Valtuuskunta lähetettiin viemään iloista uutista Bernadottelle Pariisiin.

Bernadotte Ruotsin ja Ruotsi-Norjan kuninkaana

Kaarle XIV Juhana (1763–1844) Fredric Westinin maalaamassa muotokuvassa. Kuvalähde: Wikipedia.

Lokakuussa 1810 Jean-Baptiste Bernadotte aloitti matkan Tukholmaan, jonne hän saapui marraskuun alussa. Jeanista tuli virallisesti Ruotsin kruununprinssi. Jo maaliskuussa 1811 kuningas Kaarle XIII:n oli pakko heikkouden ja sekavuuden takia vetäytyä syrjään. Hallitusvastuu tuli Bernadottelle. Ruotsi ja Tanska-Norja olivat perin luterilaisia maita. Uskonnon vaihtaminen oli kielletty. Tämä ei tuottanut ongelmaa Bernadottelle. Vaimo Désirée ja poika Oskar jäivät toistaiseksi Ranskaan. Bernadotte, siis tuleva kuningas Kaarle XIV Juhana, ei puhunut eikä oppinut ruotsia, joten hovin asiat toimitettiin ranskankielellä.

Bernadotten aikana Tanska luovutti Ruotsille Norjan 1814. Ruotsi-Norja -valtioliitto syntyi 1815. Se kesti Norjan itsenäisyyteen asti 1904. Vanha kuningas Kaarle XIII kuoli 1818 . ”Napoleonin Marsalkka, Ponte Corvon ruhtinas” Jean-Baptiste Bernadotte oli nyt virallisesti Ruotsi-Norjan kuningas Kaarle XIV Juhana

Friedrich August Reissiger Saksasta Norjaan

Pohjoismaihin kutsuttiin 1700-luvun lopussa ja 1800-luvun alkupuolella säveltäjiä ja muusikoita eteenkin Keski-Euroopasta. Kuuluisimpia heistä olivat Joseph Martin Kraus Kustaa III:n ja Georg Joseph Vogler Kustaa III:n ja Kustaa IV:n aikana. Kraus oli luterilainen ja Vogler taas katolilainen. Ruotsissa oli tuohon aikaan hyvin vähän katolilaisia mutta ”Isä” Vogler sai palvella heitä myöskin Norjassa

Saksalainen, luterilainen säveltäjä F. A. Reissiger saapui Norjan pääkaupunkiin Kristianianiin (Oslo) 1841 kaupungin teatterin orkesterin sekä kuoron johtajaksi. Vanhempi veli, Dresdenin hovikapellimestari oli suositellut häntä tähän toimeen.

Kaarle XIV Juhana oli antanut perustaa Kristianiassa asuville katolilaisille oman seurakunnan 1843. Katolilaisia oli vain satakunta. Reissigerilla oli urkurin sivutoimi kirkossa, jossa he saivat kokoontua.

81-vuotias Kaarle Juhana oli sairaana muutaman kuukauden ja kuoli maaliskuussa 1844. Säveltäjä Reissiger, katolisen seurakunnan luterilainen urkuri oli hyvin tietoinen kuninkaan sairaudesta. Hän kirjoitti kuninkaan muistolle requiemin Requiem for kong Carl Johan joka esitettiin Kristianiassa jo maaliskuun 30. päivänä. Säveltäjä ei ollut koskaan tavannut kuningasta, mutta hän aikoi omistaa teoksen kuningattarelle, joka oli innokas katolilainen. Jostain syystä tämä ei onnistunut. Uusi kuningas Oskar palkitsi kuitenkin Reissigerin briljantein koristetulla rintaneulalla.

Vuonna 1850 Reissiger siirtyi uuteen toimeen Haldeniin. Ennen sitä requiem esitettiin kerran vielä Kristianiassa. Haldenissa teos esitettiin 1867. Tämän jälkeen partituuri katosi jäljettömiin kunnes kopio löytyi yllättäen Göteborgista 1970-luvulla – peräti noin 100 vuotta Haldenin esityksen jälkeen. Reissigerin teos oli pelastunut jälkipolville!

Requiem for Kong Carl JohanKopion muokkasi esityskuntoon Stefan Kammler. Hän johti requiemin ensiesityksen Oslossa 2010 (entisessä Kristianiassa). Ei ole tietoa, onko requiemia esitetty Tukholmassa tämän jälkeen.

Teos on kirjoitettu varhaisromantiikan hengessä orkesterille, kuorolle ja solisteille. Esiintyjinä olivat Oslossa neljä solistia, Oratoriokoret Cæciliaforeningen, Oslofjord Kammerfilharmoni ja kapellimestarina Kammler. Requiemin kestoaika CD:llä on n. 40 minuuttia. CD:n numero on GMP 1224.

Caecilia Society Chorus and Oslofjord Chamber Philarmonic. Steffen Kammler, director. Live recording at Frogner Church in Oslo, 7 November.

Seuraava norjalainen säveltäjä, joka kirjoitti katolisen messun, requiemin, oli Reissigerin jälkeen Sigurd Islandsmoen (1881–1964). Hän sävelsi requiemin vuosina 1935–1936 satakymmenen vuotta Reissigerin teoksen jälkeen. Tämä genre ei le kiinnostanut Norjan luterilaisia säveltäjiä, ymmärrettävistä syistä.

Lähteet

Herman Lindqvist (2005): Napoleon
Herman Lindqvist (2011): Ensimmäinen Bernadotte
CD GMP 1224. Booklet.