Rekviemipiikles lakeurelta – Joose Tammelin

Nykyistä kulttuurielämää syytetään joskus värittömyydestä. Persoonallisuudet puuttuvat. Luodaan paljon mutta liian sovinnaisesti, joukosta ei erotu.

Requiemsäveltäjiemme joukossa on ainakin yksi joka erottuu, Joose Tammelin (s.1958) Etelä-Pohojanmaan lakeurelta.

Vaasasta kotipitäjäänsä Jalasjärvelle muuttanut Tammelin on todellinen monitoimimies, harrastukset ja työt suuntautuvat mitä erilaisimmille alueille. Tammelin on ollut Vaasan filatelistien puuhamies. Eikös filatelia ole joidenkin mielestä vähän introverttien nössöjen hommaa? Tammelin on kiinnostunut kielistä. Kirjakielinen Aku Ankka sai uuden pohojalaasen muotin ”Isoontaloon ankka”.

Tammelin vastustaa suomalaista ”pimeyttä, mollimelankoliaa ja räntäsaretta”. Niinpä hän syöksyi joululaulujen kimppuun, enemmän iloa eikä venytettyä mollia. Joulu on kuitenkin Tammelinin perheelle vakava juhla, iskelmät eivät siihen kuulu.

Tammelinin lippulaiva musikissa oli pitkään (ja on ehkä edelleenkin) rock-jazz-kantri-blues -yhtye nimeltä Rehupiikles. Yhtyeen toimintaa värittää huumori.

Mutta se vakavampi puoli, se on asustellut Tammelinissa kauan. Häntä ei tyydyttänyt huoltoasemilta ostettu musiikki. Sibelius herätti. Erityisesti 1. sinfonia e-molli. Sinfonian voi outokin helposti yhdistää Tammeliniin, rehevä ja täyteläinen musiikki täyttää konsertissa koko tilan aivan kuin lakeuren pojan persoona.

Sitten tuli varsinainen iili eli intohimo. Sävellän requiemin! Aivan sen oikean, latinalaisen. Ei ole monen lakeuren pojan mieleen moinen juolahtanut. Aivan hullu idea mutta sen täyttymys tuli Vaasan kirkossa 16.05.2007. Vuosien ponnistelujen, tuskien ja jopa itse Vihtahousun kanssa kamppailujen tuloksena soi kirkossa suurelle yleisölle Requiem. In stile classico, in spirito Cattolico, pääsävellajeina a-molli ja B-duuri.

TammelinMessun osat ovat:

Requiem, Kyrie
Dies irae, Tuba mirum
Domine Jesu, Rex
Confutatis
Recordare
Lacrymosa
Hostias
Sanctus, Benedictus
Agnus Dei
In aeternum

Messu on sävelletty suurelle orkesterille, kuorolle ja kahdelle solistille (S&T) Teksti on tuo kunnon latinalainen hiukan muunneltuna. Sävelkieli ei ole radikaali mutta hyvin tuore ja voimakas. Musiikki täyttää koko kirkon ja vie kuulijan mukanaan.

Requiem on eräänlainen uskontunnustus. Credo-osaa ei requiem sisällä mutta kun musiikki nousee vahvasti kristillisestä tekstistä, on kokonaisuus uskontunnustukseen verrattavissa.

Säveltäjä on heittänyt teokseen koko persoonansa. Hän kertoo sisällyttäneensä requiemiin myös osan ”Lucifer”. Jätti kuitenkin pois ja hävitti. Se oli ehkä aivan alitajuista viisautta. Latinalainen requiem ei juuri tunne Luciferia. Kuolema, täältä ajasta tuonpuoleiseen siirtyminen, on Jumalan ja syntisen ihmisen välinen diili. Siinä välissä on vain yksi, ”Pie Jesu”, joka on tie, totuus ja elämä.

Sain Tammelinin Requiemistä historian ensimmäisen CD-äänitteen suoraan Vaasan kirkon lehterillä olleista laitteista. Tammelin sanoi myöhemmin että ”kantaesityksen CD sisältää 666 esitysvirhettä”. CD:n perusteella voidaan kuitenkin luoda mielikuva siitä mitä säveltäjä on tarkoittanut.

Ulkoiset puitteet eivät todellakaan suosineet esitystä. Kirkon lehterit olivat liian ahtaat isolle esittäjistölle. Kuoro, Psallite, liian sivussa, solistit (Katajala & Westerlund) tekivät parhaansa, mutta eivät voineet laulaa suoraan mikrofoneihin. Kapellimestari Koivula hallitsi kokonaisuuden, tuskinpa siinä aivan tuota petomaista virhemassaa löytyi.

Odotan uutta konserttia ja levytystä paremmissa oloissa. Yleisö kuitenkin palkitsi esityksen ennätyksellisillä aplodeilla. Viesti oli mennyt perille.

(Pentti Kauppi)

Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someone