Mikä requiem on?

Requiem on kristillisen kirkon piirissä muotoutunut rukoussarja kuolleiden uskovien puolesta ja samalla anomusrukous heille jotka ovat jo perillä: ”Ora pro nobis” – rukoile puolestamme. Nimi ”requiem” tulee latinalaisen rukousmuodon ensimmäisestä sanasta ”Requiem aeternam dona eis, Domine”. ”Requies” merkitsee lepoa tai rauhaa.

Kristuksen odotuksessa

Kirkon alkuaikoina vallitsi voimakas Kristuksen paluun odotus: Hän tulee pian ja silloin ratkeavat kaikki ihmisen ja ihmiskunnan ongelmat. Kun paluu kuitenkin viipyi, kirkossa täytyi ratkaista, miten toimitaan silloin kun joku kuolee ennen noita ratkaisun hetkiä. Kristittyjen vastaus oli rukous.

MI0001159019
Kuvalähde: http://www.allmusic.com

Rukouksen ydin avautuu heti alussa: ”Requiem aeternam dona eis, Domine.” Kysymys on ikuisuudesta, levosta ja rauhasta heille jotka ovat päässeet perille.

Alun pienistä rukouspalasista muodostui vähitellen kiinteä sarja, joka sai useita nimityksiä: ”Missa defunctorum”, kuolleiden messu, ”Missa pro Defunctis”, Messu kuolleiden puolesta. Eri kielialueilla nimitys sai omat versionsa: Messa da Requiem, Missa Difuntos, Messe des Morts, Opelo

Rukoussarjan laajentuessa sen osat saivat vähitellen kiinteän muodon. Jotkut niistä – Kyrie, Sanctus, Benedictus – olivat saaneet muotonsa jo kirkon päämessusta. Agnus Dei -osaa muokattiin muuttamalla rukouksen loppu muotoon ”Dona eis requiem sempiternam”, anna heille ikuinen lepo.

Keskiajan lopulla requiemiin alkoi tulla voimallinen rukous Dies irae, joka on innostanut erityisesti muun muassa säveltäjiä kuvaamaan lopun aikoja voimakkain värein.

Satojen vuosien kehityskulku

Requiemin musiikki noudatti aluksi kirkon vakiintuneita gregoriaanisia sääntöjä, musiikki oli säestyksetöntä ja yksiäänistä. 1400-luvulta lähtien moniäänisyys ja säveltäjien omat tulkinnat alkoivat rikastuttaa messua.

Tie Johannes Ockeghemistä (k. 1497) Heikki Sarmantoon (s. 1937) on pitkä ja monipolvinen, mutta harrastajalle äärimmäisen mielenkiintoinen.

Monilla on sielunmessuista kuva synkkänä ja jopa pelottavana musiikkina. Käsitystä tukee vaikkapa eräs TV-mainos, joka on keksitty aloittaa Verdin Requiemin Dies irae -osan alun hurjalla forte fortissimolla.

Requiemin syvempi tutkiminen tuo kuitenkin esiin sen lempeämmän puolen. Kysymys ei ole pelkästään kuoleman kauhuista. Toinen korostus on yhtä vahva, julistus armosta, levosta, rauhasta ja valosta. ”Lux perpetua luceat eis”, valo voittaa pimeyden, armo tuomion. Tämä toteutuu Hänessä jota rukoillaan ”Pie Jesu, Domine” Jeesus hyvä, Herra.

Raskasta valoa

Musiikillisesti requiem koetaan mollissa, requiem on ”tuskamusiikkia”. Monet suuret sävellykset aiheesta on kuitenkin kirjoitettu duurissa. Silloinkaan sävy ei ole kevyt, kuolema on vakava asia. Mutta kuulijan ja rukoilijan eteen avataan toivo ja sen antama valo paremmasta elämästä tuolla puolen.

Mielenkiintoista on havaita että requiemin rockversiot tuovat korostetusti esiin vain tumman puolen, mihin jäävät toivo ja valkeus?

(Pentti Kauppi)

Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someone