Requiemin ilmentymiä

Latinalainen requiem

Läntisen kirkon piirissä syntynyt rukoussarja kuolleiden puolesta tai pyyntö heidän puoltorukouksestaan (ora pro nobis) on se tutuin. Määrällisesti tämä latinalaisten requiemien määrä on suurin. Lännessä kirkon holhous lieveni jo varhain, yksittäiset säveltäjät alkoivat luoda omia versioitaan gregoriaanisesta esikuvasta.

Ortodoksinen muistojumalanpalvelus

Meillä vähemmän tunnettu ”requiem”, johon liittyy useita nimiä kuten panikhida, parastaasi ja Serbian opelo.

Tämän version juuret ovat ajallisesti yhtä kaukana kuin läntisenkin. Se on kuitenkin säilyttänyt yhdenmukaisuutensa kauemmin, koska kirkko on valvonut sen muotoja tarkasti. Panikhida kuuluu vain seurakuntaan ja kirkkoon, se ei ole konserttimusiikkia.

Vasta suhteellisen myöhään yksittäiset säveltäjät ovat luoneet omia versioitaan, ja nämäkin ovat harvinaisia.

Pseudorequiemit

Saksalainen musiikkitietojätti MMG (Die Musik in Geschichte und Gegenwart) on käyttänyt termiä ”pseudorequiem”. Sillä tarkoitetaan kaikkia niitä sielunmessuja, jotka muodoltaan poikkeavat perinteisistä ”oikeista” messuista. Niillä on kuitenkin requiemin nimi jossain muodossa.

Tällaista kehitystä tapahtui erityisesti protestanttisilla alueilla 1900-luvulla. Näissä voi olla latinalaisen requiemin runko, johon on kuitenkin lisätty tekstejä Raamatusta, hengellisestä runoudesta tai suorastaan maallisista yhteyksistä.

Erityisesti ns. sotarequiemit alkoivat kulkea tähän suuntaan. Foulds, Delius ja Britten sekä Venäjällä Kastalsky mursivat vanhan perinteen muodot. Myös messujen sanoma värittyi toisin, mukaan tuli sodan moraalinen kritiikki. Side uskonnolliseen ja kirkolliseen taustaan kuitenkin säilyi.

Uskonnottomat requiemit

Tämä linja on edellisen jatkumo, mutta vie kokonaan ulos liturgisesta ja uskonnollisesta taustasta. Hans Eislerin LENIN-Requiem on puhtaasti poliittisen johtajan ylistys. Kabalevskin Sotarequiem on omistettu ”Suuren isänmaallisen sodan” uhreille ilman uskonnollista ulottuvuutta. Leonardo Baladan Requiem on nimetty ”agnostikon requiemiksi” ja on kokonaan instrumentaaliteos.

Kokonaan oma lukunsa on saksalaisen Hermann Erdlenin (1893–1972) Deutsches Helden-Requiem. Se on omistettu ”saksalaisille sankareille”.

Totalitaarinen ideologia pyrkii ottamaan haltuunsa kaikki elämänalueet. Saksassa kirkon ulkoinen haltuunotto ulottui myös sisäisiin asioihin. Laadittiin oma raamatunkäännös, jonka Jeesus edusti arjalaisuutta, vihasihan hän juutalaisia! Uuden Jeesuksen moraalissa ei myöskään toista poskea käännetty.

Erdlenin requiem toi ideologian sielunmessun alueelle. Sen tekstin oli kirjoittanut A. Thieme, eräs kansallissosialismin runoilijoista.

Erdlenin teosta ja tekstiä on vaikea tavoittaa. Edes The New Grove ei sitä tunne. Hollantilainen requiemsivusto www. requiemsurvey. org kertoo em. tiedot mutta ei enempää. Onko myös tämä teos joutunut Tobias Berggrenin termein joukkoon ”ur alla minnen fallna”? Requiemharrastajaa varsinkin teksti kiinnostaisi.

Monet teokset ovat vielä edellä kuvattujen sekoituksia. Mihin kuuluu esim. Amaral Vieiran Requiem? Se on sävelletty Brasilian presidentin Tancredo Nevesin muistolle. Sanctuksessa puhkeavat esiin Brasilian kansallislaulun sävelet. Muuten latinalainen messu pysyy uskonnollisessa kuosissaan.

Rock ja requiem

Requiem on osoittanut voimansa muuntuessaan erilaisten tyylien ja aikakausien vaatimuksiin. Myös rock-musiikki, uusin maailmanlaajuisen ulottuvuuden saavuttanut musiikkigenre alalajeineen, on osoittanut samanlaista ekspansiivisuutta. Niinpä esimerkiksi joulun aikoihin on voitu pitää ”raskaan musiikin” joulukonsertteja, suosituksena korvatulpat jos muuten ei kestä. Tälläkin noin 60-vuotiaalla genrellä on erilaisia requiemsovituksia. Palaan aiheeseen.

Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someone