Requiem jatkoi säveltäjän elämää – ”Andy’s Requiem”

Itävaltalainen psykoanalyytikko Viktor E. Frankl (1905–1997) joutui 1940-luvulla Auschwitzin keskitysleirille. Frankl kirjoitti pienille muistilapuille kokemuksiaan ja havaintojaan kuolemanleirin tapahtumista. Hän onnistui säilyttämään paperinsa ja säilymään elossa vapautumiseen saakka. Kokemuksensa hän kirjoitti kirjaksi Ihmisyyden rajamailla (suom. Otava). Yksi hänen tekemistään havainnoista oli tärkeä. Käsittämättömän vaikeissa oloissa monet tekivät itsemurhan. Ketkä säilyivät? Ne, jotka voivat kokea että heillä on jokin tehtävä, jonka täyttäminen olisi merkityksellinen leiristä vapauduttua. Franklille se oli tuo kirja: jonkun täytyi voida kertoa myös muille mitä he olivat kokeneet.

61+YT2AQybL._SL500_AA300_Englantilainen säveltäjä Andrew Worton-Steward (1948–1990) sairastui AIDSiin. Parannuskeinoja ei ollut ja lääkärit ennakoivat kuoleman olevan hyvin lähellä. Worton-Stewart oli luonut uraa säveltäjänä ja urkurina Britanniassa ja myös Yhdysvalloissa. Nyt näytti ura päättyvän kohtalokkaaseen sairauteen.

Säveltäjän sosiaaliset suhteet kuitenkin säilyivät. Ystävät ehdottivat, että hän jatkaisi sävellystyötä. Näin alkoi requiemin säveltäminen. Säveltäjä kertoo, kuinka sai työstä uutta voimaa ja tarkoitusta elämään. Kun sitten kuolema kuitenkin voitti vuonna 1990 oli sävellystyö saatettu loppuun. Andy’s Requiem valmistui 1989.

Andyn vielä eläessä valmistuneet osat oli otettu TV:n Channel Four -kanavan ohjelmistoon. Sarjassa kuvattiin säveltäjien luomistyötä. Säveltäjä kyseli, olisikohan kukaan halukas esittämään teosta kokonaan. Heitä oli. Useiden muusikkoystävien organisoimana esitys toteutui ja messu myös levytettiin.

Säveltäjä oli kertonut ystävilleen ettei ollut niin tärkeätä kuulisiko hän itse ”lihassa” teosta, ”sen musiikki soi kirkkaana  päässäni”. Hän puhui myös ”sisäisestä valosta” musiikkinsa ilmentymänä.

Andy’s Requiem noudattaa ranskalaista kaavaa, Dies irae puuttuu, muuten requiemin perusosat ovat mukana, päätöksenä In Paradisum. Musiikki on valoisaa, levollista ilman dramaattisia nousuja. Vain Libera me tuo kiihkeämpiä tempoja musiikkiin. Messu on sopusoinnussa tekijänsä päätavoitteen kanssa:  ”Toivottavasti te kaikki löydätte Andy’s Requiemistä mielihyvää, toivoa, rakkautta ja ymmärrystä, innoitusta sekä voimaa ja rohkeutta, jota se antoi minulle.” Siinä sanallinen testamentti musiikin liitteeksi.

Levytys vuodelta 1992 DECCA 436778-2. Kantaesityksen ja levytyksen johti säveltäjän ystävä Hilary Davan Wetton.

Will I be Allright Now?

5015062125825Eräänlaisena sisarteoksena edellä esitellylle requiemille voi pitää Gareth Valentinen lähes samanaikaista Requiemiä (1993). Omistuksessa lukee ”In memory of those who  have died from AIDS”. Säveltäjä on homomies, jonka elämänkumppani oli saanut HIV-tartunnan. Sairaus eteni kuolemaan johtaneeseen AIDS-vaiheeseen.  Läheisensä tuskallista sairautta seuratessaan Valentine sävelsi sielunmessua ystävälleen ja kaikille saman kohtalon uhreille.

Valentinen oma kuvaus messun kantaesityksestä on sekä liikuttava että järkyttävä. Lähes koko requiemin tekstin kattava teos esitettiin Lontoossa Southwarkin katedraalissa jumalanpalveluksen muodossa. Sairas ja heikko potilas oli juuri ja juuri jaksanut lähteä mukaan. ”Siellä hän nautti ensimmäisen ja viimeisen ehtoollisen”. Kun se oli ohi hän kysyi: ”Will I be allright now?” Säveltäjän vastaus oli ”Yes”.

Kuolema tuli muutaman kuukauden kuluttua ja säveltäjä jatkaa: ”Hän kuoli perheensä ja ystäviensä ympäröimänä ja – yes – kristittynä. Minä todella uskon että hän on nyt ”yes”.

Gareth-valentine-e1339951844276
Gareth Valentine (s. 1956). Kuvalähde: Associated Studios.

Valentinen Requiem päättyy harvemmin käytettyyn ”Nunc dimittis” -osaan, jossa Luukkaan evankeliumin Siemeonin kiitosvirsi (Luuk 2:29) ”Nyt sinä lasket palvelijasi rauhassa menemään” on yhdistetty anglikaaniseen ylistyslauluun. A Capella -kuoron esittämä osa on lämmin ja henkilökohtainen kunnianosoitus rakkaalle poismenneelle.

Levytys 2001  CDTER  1258 säveltäjän johtamana.

(Pentti Kauppi)

Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someone