SOS – MAYDAYMAYDAY – Musiikkia kahden haaksirikon uhrien muistoksi

RMS Titanic 15.04.1912 Atlantilla – 1517 uhria, 706 pelastunutta

Autolautta Estonia 28.09.1994 Itämerellä – 852 uhria, 137 pelastunutta

The Titanic Requiem

Titanic on nimi, joka vielä sadan vuoden jälkeenkin herättää tunteita ja muistoja sellaisissakin ihmisissä, joilla ei ole mitään välitöntä kosketusta suureen katastrofiin Atlantilla. On oikeastaan yllättävää, ettei aiheeseen ole puututtu aiemmin requiem-teeman muodossa. Hyvissä ajoin ennen vuoden 2012 satavuotismuistojen aikaa Royal Philharmonic Orchestra tilasi aiheesta musiikin Robin Gibbiltä ja hänen pojaltaan Robin-John Gibbiltä.

Säveltäjät (sanoittajat) tunnetaan lähinnä rock- ja pop-musiikin eri alueilta, joten Titanic-musiikiltakin varmasti odotettiin jotain tavallisesta konserttimusiikista poikkeavaa. Odotukset toteutuivat, mutta eivät ehkä niin radikaaleina kuin olisi voinut ennakoida.

Teos on ensinnäkin requiem, se sisältää sielunmessun peruselementit, rukouksen ikuisesta levosta, kuoleman hädän, vihan päivän, toivon ja pääsyn ”In paradisum”. Muoto määräytyy kuitenkin ajallisen kronologian mitoilla.

15-osaisen messun neljä ensimmäistä osaa ikäänkuin valmistelevat tulevaa.

  1. Triumph kuvaa Titanicin rakentamista Belfastin suurella telakalla. Orkesterin ja mieskuoron voimakas, marssinomainen musiikki edustaa koko teoksen parasta antia. Uuden tekniikan ylistys, pajavasaroiden teräksinen taonta saa kuitenkin lomaansa rukouksen ”Miserere mei, Deus”.
  2. Farewell kuvaa laivaan astuvien siirtolaisten haikeita jäähyväisiä taakse jääville rakkailleen. Se on ikäänkuin hellä ”lacrimosa”, mutta siinä on myös edessä olevan paremman elämän odotusta.
  3. Maiden voyage
  4. New York Suite in C Major
  5. Sub astris

Nämä kolme osaa täyttyvät tulevan onnen odotuksesta. New York edustaa lähtijöille porttia onneen, pois köyhyydestä ja kärsimyksestä. ”Sub astris” (tähtien alla) on samalla henkevä ja rento musiikillinen kurkistus laivan salonkeihin, kapteenin pöydän aterioihin ja tanssisaleihin. Meno ei ehkä kuvaa laivan alimpien kansien ihmisten todellisuutta, mutta hehän eivät nähneet tähtiä muutenkaan.

6. Kyrie
7. SOS
8. Distress
9. Salvation
10. Reflections
11. Daybreak

Mutta sitten kaikki muuttuu.

Sumu.

Jäävuori, ”musta timantti”, nousee suoraan edestä. Laiva kääntyy tuskallisen hitaasti. Pian kuuluu murtuvan teräksen vihlova kirskunta ja jäätä sataa kannelle.

Epätietoisuutta, hätää ja paniikkia.

Maailman ensimmäiset SOS -signaalit lähtevät pimeyteen. Osat ovat sielunmessun Dies irae -jakson heijastumia.

12. Christmas Day
13. Libera me
14. Don’t cry alone
15. In Paradisum

Joulupäivä kuvaa lapsen tunteita, kun hän huomaa isänsä vaipuneen aaltoihin ja edessä on joulu ilman isää. Mutta isän nimi on ikuisesti kirjoitettu tähtiin. Miehenä hän jäi laivaan ja pelastunut äiti on nyt hänen turvansa. Isä jää lapsen muistoihin suurena sankarina. Hän uhrautui, jotta toiset saisivat elää.

”Don’t cry alone” on yksi Titanic Requiemin avainkappaleista. Sen laulaa Robin Gibb itse. Vielä tätä laulua taltioitaessa hänen terveytensä oli todetusta syövästä huolimatta niin hyvä, että esitys onnistui. Kantaesitykseen Lontoossa 10.04.2012 hän ei enää kyennyt, ja kuolema tuli kuukautta myöhemmin 20.05.2012.

Jokainen laulun viidestä säkeistöstä päättyy tuohon kehotukseen: ”Don’t cry alone”. Viimeinen tiivistää sanoman:

”And I’ll be with you close tomorrow
I’ll be with you
Don’t cry alone
I’m yours
Don’t cry alone”

Robin Gibb oli vakavasti sairas koko Titanic Requiemin säveltämisen ja kirjoittamisen ajan. On vaikeata arvioida, kuinka paljon teos on sielunmessu hänelle itselleen. Kaksoisveli Maurice oli jo aiemmin menehtynyt samaan sairauteen. Gibb oli ikuinen optimisti, mutta hänen on täytynyt kuitenkin tunnustaa sairauden vakavuus ja kuoleman mahdollisuus.

Titanic Requiem on teos, jossa voi nähdä ja kuulla heijastuksia 1900-luvun alkupuolen ihmisen voimantunnosta ja yltiöpäisestä tekniikan ihannoinnista mutta myös sen romahduksesta. Samalla se ilmentää yksityisen ihmisparan kokemusta, kun kaikki ulkoiset turvatoimet pettävät. Ja kaiken takana ja päämääränä taivaallinen New York, Paradisum.

Aaltoihin katosi myös ylihärmäläinen Panulan perhe. Lue lisää.

Canticum Calamitatis Maritimae

Titanicia pidettiin uppoamattomana, laivan rakenne ja tekniikka takasivat ehdottoman turvallisuuden matkustajille. Samanlainen usko omana aikanamme kohdistui ns. ruotsinlaivoihin, harva otti laivaan astuessaan huomioon vakavan onnettomuuden mahdollisuutta.

Yö 28.09.1994 muutti kaiken.

Jaakko Mäntyjärven (s. 1963) teos ”Canticum Calamitatis Maritimae” (merihädän laulu) on kunnianosoitus Estonian uhreille. Muodoltaan teos on yllättävä ja ainutlaatuinen.

”Canticum” on requiem, vaikka se käyttää vain pienen osan latinalaisen tekstin sisällöstä. Samalla ”Canticum” on uutislähetys suuresta merionnettomuudesta. Mäntyjärven vaimo, Tuula, ideoi tekstiin YLE:n latinankieliset uutiset onnettomuutta seuraavalta päivältä. Latinan kieli tuli näin teokseen kahdelle tasolle, vanhan perinteen ja ajankohtaisaineiston muotoon.

Nuntii latini on kansainvälisestikin erikoinen, se on ainoa ajankohtaislähetys latinan kielellä. Joutuu kysymään, eikö edes paavin Vatikaanissa idea toimi?

Uutislähetys on lyhyt. Vain perustiedot. Laivan nimi, lähtösatama ja päämäärä, onnettomuuspaikka ja arviot uhreista ja matkustajamäärästä.

Kolmas taso on raamatullinen, lainaus Psalmista 107:23–30

Jotkut heistä nousivat laivoihin
ja hankkivat elantonsa aavoilta meriltä.
He näkivät Herran teot,
syvyyksien ihmeet, hänen suuret tekonsa.
Herra käski ja nousi myrskytuuli,
meri aaltoili rajusti.
He nousivat korkeuksiin
ja vaipuivat syvyyksiin,
hädän hetkellä heidän rohkeutensa murtui.
He keinuivat, he horjuivat kuin juopuneet,
heidän taidoistaan ei ollut apua.
Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa,
ja Herra auttoi heidät ahdingosta
Hän tyynnytti tuulen ja
aallot hiljenivät.
He riemuitsivat kun myrsky laantui
ja Herra vei heidät kaivattuun satamaan.

(Teoksessa tämäkin latinaksi)

Psalmin kuvaus soveltuu hyvin Estonian öiseen kamppailuun, mutta kätkee samalla kysymyksen. Toiset saavuttivat ”kaivatun sataman” mutta – miksi toiset vaipuivat aaltoihin?

”Canticumin” musiikki on aiheeseen nähden eleetöntä, osin meditoivaa. Levytyksen alussa meren kohinasta nousee solistin hyräily, joka on karkea muistuma ”Titanicin virrestä”, Sua kohti Herrani. Uutisen teksti tuo mieleen gregoriaanisen laulun ja teos päättyy fuugamaiseen crescendoon.

”Canticum Calamitatis Maritimae” sai kolmannen palkinnon 1997 ”European Composition Competition for Cathedral Choirs” kilpailussa. Millaisia olivatkaan ”paremmat” sävellykset!

Levytykset

Robin Gibb and R J Gibb, The Titanic Requiem Rhino 256466063

Mäntyjärvi, Canticum Calamitatis Maritimae Chandos CHSA5045

Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someone