Valoa edessä ja takana – Sir Philip Ledger

Eikö requiemmusiikki ole raskasta, surullista? Näin kysytään.

Paljon riippuu teoksen tekijästä ja näkökulmasta. Holocaust-requiem ei voi olla duurissa. Duurisävellaji ei kuitenkaan ole harvinaisuus. Mollivoittoisessakin teoksessa on aina duurijaksoja. Ja mitä sanoikaan eräs kolumnisti? ”On jotenkin merkillistä, että kauneus liittyy enemmän surulliseen musiikkiin!”

Britti, kuoromusiikin erikoismies, Sir Philip Ledger CBE (1937–1912) otsikoi sielunmessunsa A thanksgiving for life. Tässä on messu, josta ei löydy kärsimystä tai tuskaa puhumattakaan tuomion pasuunoista tai olevaisuuden tuhosta. Messua hallitsee kiitollisuus eletystä elämästä, Kaikkivaltiaan Jumalan ylistys ja toivo edessä päin siintävästä tavoitteesta, In Paradisum.

Ledgerin messun pohjana on tuttu latinalainen teksti.

Ledger oli Benjamin Brittenin hyvä ystävä. Hän tunsi hyvin ystävänsä War Requiemin, olipa johtanutkin sen Norwichissä 1967. Esikuvansa mukaan hän kytki teokseensa myös muuta aineistoa. Lähteenä oli Englannin vanhimmaksi arvellun runoilijan Thomas Trahernen (n. 1636–1674) säkeitä.

MI0002898297
Kuvalähde: www.allmusic.com

Tekstit noudattavat ihmisen elämänkaarta. Messu alkaa runolla ”Sielun synty”. Runo ylistää maailman ja elämän kauneutta, sielu voi nauttia autuudesta, jonka edessä on syytä polvistua päivittäin. Keskellä on toinen runo ”Thanksgiving hymn” (Ledgerin antama nimi), jossa Traherne ylistää Jumalan suurta rakkautta luomaansa ihmistä ja maailmaa kohtaan.

Lopussa ennen In Paradisum -osaa kuvataan sielun viimeistä matkaa, ”Final journey of the Soul”.

”Lennä sieluni
kiirehdi pois,
luo Jumalan korkeuteen”.

Tämä osa on huikea, taivaaseeen ei mennä murhemielin. ”Koska valaisee kointähtönen. . . ” -henki ei kuulu tähän. Harput helisevät. Maali on näkyvissä, vain loppukiri puuttuu.

Puhallinsoolot ja kuoro vievät eteenpäin. Musiikki ei ole kuitenkaan pinnallista, se nousee tekstin hengestä. Takana on hyvä Jumalan lahjoittama elämä, edessä ikuinen kirkkaus Jumalan luona. In Paradisum. Teoksen alun kauniit teemat palautuvat.

Ledger on yhdistänyt saumattomasti elämän ja kuoleman. Tämä on todella positiivista protestantismia.

(Pentti Kauppi)

Share on FacebookTweet about this on TwitterEmail this to someone